Tietokoneet keittiön pöydällä

Mitä ihmiset niillä todella tekivät

Varhaisia kotitietokoneita on helppo muistaa niiden teknisten tietojen kautta, mutta useimmat omistajat eivät koskaan kokeneet prosessorin nopeutta. He kokivat vilkkuvan kursorin perheen televisiossa, kasettisoittimen, jonka äänenvoimakkuus piti säätää täsmälleen oikein, ja paksun käyttöohjeen, joka oletti, että haluat oppia ohjelmoimaan. 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa kotitietokone oli yhtä paljon kutsu kuin tuote. Kun kytkit sen päälle, se odotti, että kerrot sille jotain.

Se, mitä ihmiset kertoivat sille, vaihteli suuresti. Lapset kirjoittivat lehdistä löytämiään pelilistauksia, joita oli joskus satoja rivejä, ja huomasivat, että yksi väärin sijoitettu pilkku saattoi pilata koko illan. Vanhemmat pitivät kotitalouden budjetteja, luetteloivat levykokoelmia tai kirjoittivat kirjeitä, jotka tulostuivat meluisista matriisitulostimista reunoiltaan repäistävillä paperipahvilla. Pienyritykset hoitivat laskutusta koneilla, joita myytiin samoissa liikkeissä kuin leluja. Koulut käyttivät niitä opettamaan erityisenlaista lukutaitoa, jossa yhdistyivät laskutoimitukset, logiikka ja kärsivällisyys.

Neljä konetta, neljänlaista kotia

Apple II, joka julkaistiin vuonna 1977, toi värigrafiikan ja sisäiset laajennuspaikat koteihin ja luokkahuoneisiin. Kun taulukkolaskentaohjelma VisiCalc ilmestyi sille vuonna 1979, monilla ostajilla oli yhtäkkiä käytännöllinen syy perustella hinta: itsestään uudelleen laskeva ruudukko korvasi sivukaupalla kynällä ja paperilla tehtyä laskentaa.

Britanniassa Acornin valmistama ja vuonna 1981 lanseerattu BBC Micro liittyi BBC Computer Literacy Project -hankkeeseen ja sen televisio-ohjelmiin. Siitä tuli koulujen luokkahuoneiden vakiolaite, joten monille lapsille kotitietokone ja koulun tietokone puhuivat samaa BASIC-kieltä. Vuoden 1982 Sinclair ZX Spectrum lähestyi asiaa päinvastaisesti: pieni, edullinen ja kumipainikkeinen laite päätyi makuuhuoneisiin ja synnytti lukemattomia harrastelijapelinkehittäjiä.

Myös vuonna 1982 julkaistu Commodore 64 nousi yhdeksi kaikkien aikojen myydyimmistä yksittäisistä tietokonemalleista. Sen äänipiiri antoi sille musiikillisen äänen, jolle omistautunut yhteisö säveltää musiikkia yhä tänäkin päivänä.

Odottamisen rituaali

Ohjelmien lataaminen kasetilta saattoi kestää useita minuutteja, ja sen aikana kuului kimeitä äänisignaaleja ja ruudun reunoilla vilkkuivat raidat. Tuo odottaminen muovasi käyttäytymistä. Ihmiset oppivat kelaamaan nauhaa tarkkoihin laskurilukemiin, kirjoittamaan nuo luvut kasetin kanteen ja pitämään varanauhurin, joka "toimi" juuri tietyn pelin kanssa. Epäonnistunut lataus ei ollut mysteerinen virhe, vaan fyysinen ongelma, jota saattoi miettiä: äänenvoimakkuus, venynyt nauha, likainen lukupää.

Nykyiset edistymispalkit ja pyörivät kuvakkeet perivät odottamisen ahdistuksen, mutta piilottavat mekanismin. Saimme valtavasti nopeutta ja luotettavuutta. Menetimme tunteen siitä, että viiveellä oli syy, jonka pystyi näkemään ja korjaamaan.

"Tuntui, että tietokone kuului sille, jolla illalla oli kärsivällisyyttä istua sen edessä."

Muisto · kuvitteellinen kooste

Kun koti ja toimisto kohtasivat

IBMn Personal Computer, malli 5150, julkaistiin elokuussa 1981. Sen suhteellisen avoin arkkitehtuuri antoi muille valmistajille mahdollisuuden rakentaa yhteensopivia koneita, ja seuraavan vuosikymmenen aikana beige PC-kloonit vakiintuivat sekä vierashuoneisiin että toimistoihin. Monille kotitalouksille tämä merkitsi muutosta: tietokoneesta tuli työkalu, jonka kanssa tehtiin kotiin viemää työtä, eikä enää harrastuksen kohde, johon tutustuttiin. Tekstinkäsittely, taulukkolaskenta ja myöhemmin sähköposti antoivat sille tarkoituksen, joka ei vaatinut ohjelmointia lainkaan.

Perittyjä ja hylättyjä tapoja

Useat keittiön pöydän aikakauden tavat elävät yhä. Perhekone ennakoi yhteistä kotitalouden tablettia. Lehtien ohjelmalistaukset ennakoivat verkko-opetusvideoita, keskustelupalstoja ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Työn tallentaminen ja pelko sen menettämisestä yleistyivät kaikkialle.

Muut tavat jäivät taka-alalle. Nykylaitteet eivät tervehdi käyttäjää ohjelmointikehotteella, eivätkä käyttöohjeet enää sisällä piirikaavioita. Muutoksella on todellisia etuja: nykyjärjestelmät ovat turvallisempia, saavutettavampia ja muiden kuin ohjelmoijien käytettävissä. Nostalgia ei saa vakuuttaa meitä siitä, että jokainen kotitalous olisi salaa halunnut ohjelmoida. Silti jotain katosi, kun tietokoneet lakkasivat selittämästä itseään, ja on oikein huomata se.

Missä niitä näkee toiminnassa

Useat laitokset pitävät näitä koneita toimintakunnossa vierailijoille, muun muassa The National Museum of Computing Bletchley Parkissa, Centre for Computing History Cambridgessa ja Computer History Museum Mountain Viewissa Kaliforniassa. Tarkista ajankohtaiset aukioloajat ja kokeiltavat galleriat niiden omilta verkkosivuilta.