Nauhat, patruunat ja pelit

Nauha, joka tallensi kaiken

Philips esitteli Compact Cassette -kasetin vuonna 1963, alun perin sanelua ja puhetta silmällä pitäen. Nauhamateriaalien ja kohinanvaimennuksen, erityisesti Dolby B:n, parannukset tekivät siitä 1970-luvulla uskottavan musiikkiformaatin. Ratkaiseva ominaisuus ei ollut äänenlaatu vaan tallennusnappi. Tavalliset ihmiset pystyivät ensimmäistä kertaa helposti tallentamaan, kopioimaan ja järjestelemään musiikkia itse.

Niin he tekivätkin. Kuuntelijat odottivat radion ääressä sormet tauko- ja tallennusnapeilla. Ystävät kopioivat albumeita kaksoiskasettisoittimilla. Mixtapesta tuli eräänlainen kirjeenvaihdon muoto: järjestetty valikoima, ajoitettu C60- tai C90-kasetille, ja käsin kirjoitettu kansilehti. Sen tekemiseen meni ilta, ja sellaisen saaminen tarkoitti, että joku oli viettänyt sen illan ajatellen sinua.

Musiikki kulkee ulos kotoa

Sonyn Walkman TPS-L2 tuli myyntiin Japanissa 1. heinäkuuta 1979. Varhaisissa malleissa oli kaksi kuulokeliitäntää, mikä viittasi siihen, että kuuntelu voisi olla yhteistä. Walkmanista tuli kuitenkin yksityisen kuuntelun symboli julkisessa tilassa, ja tuolloin kriitikot huolestuivat siitä, että ihmiset vetäytyisivät omiin äänimaailmoihinsa junissa ja kaduilla. Nämä keskustelut kuulostavat tutuilta jokaiselle, joka on katsellut nappikuulokkeita täynnä olevaa vaunua.

Televisio oppii pelaamaan

Vuoden 1972 Magnavox Odyssey, joka kehitettiin insinööri Ralph Baerin prototyypeistä, oli ensimmäinen kotikäyttöön tarkoitettu videopelikonsoli. Se käytti televisioruudun päälle teipattuja muovikalvoja maiseman vihjaamiseen. Vuonna 1977 Atari Video Computer System, myöhemmin nimeltään Atari 2600, popularisoi vaihdettavat patruunat: yksi laite, hyllyllinen pelejä. Perheet kerääntyivät yhden ruudun ääreen, ja vuorottelusta tuli osa peliä.

Pohjois-Amerikan markkina romahti vuonna 1983 huonolaatuisten pelien tulvan alla. Nintendon Family Computer, lanseerattu Japanissa vuonna 1983 ja julkaistu Pohjois-Amerikassa nimellä Nintendo Entertainment System vuonna 1985, rakensi luottamusta osittain tiukalla kontrollilla siitä, mitkä pelit pääsivät hyllyille.

Patruunoiden puhaltelu ja muut kansanparannuskeinot

Lähes jokainen patruunakonsolin omistaja muistaa puhaltaneensa liittimeen, kun peli ei halunnut käynnistyä. Usein se näytti toimivan, mutta lähinnä siksi, että patruunan uudelleenasettaminen kiinnitti kosketukset uudelleen. Hengityksen kosteus voi ajan myötä edistää korroosiota. Tällaiset kansanparannuskeinot muistuttavat hyvin, että jaetut muistot ja dokumentoitu tieto ovat eri tyyppisiä todisteita. Molemmat ovat arvokkaita säilyttää, mutta eivät vaihdettavissa keskenään.

”Game Boymme kulki kaikkialla: automatkoilla, hammaslääkärin odotushuoneissa, peiton alla taskulampun kanssa. Paristokantta pidettiin paikallaan teipillä vuosia.”

Muisto · kuvitteellinen kooste

Pelaaminen lähtee mukaan

Nintendon Game Boy julkaistiin vuonna 1989, ja monilla alueilla siihen kuului Tetris. Sen vihertävä näyttö oli silloinkin vaatimaton, mutta neljän AA-pariston pitkä käyttöaika ja tukeva rakenne tekivät siitä jatkuvan seuralaisen. Linkkikaapelilla kaksi pelaajaa pystyi kilpailemaan, ja myöhemmin ystävien välisestä vaihdosta tuli keskeistä joissakin peleissä. Monet patruunat tallensivat pelitilanteen pienellä nappiparistolla varmistettuun muistiin, mikä tarkoittaa, että osa noista tallennuksista haalistuu nyt vuosikymmeniä myöhemmin.

Strong National Museum of Play Rochesterissa New Yorkissa, World Video Game Hall of Famen kotipaikka, säilyttää monia näistä laitteista ja niiden kulttuurisesta taustasta.

Mitä suoratoisto säilytti ja mitä se pudotti

Soittolistat perivät mixtapen huolellisen järjestyksen. Liikkuva kuuntelu, aikoinaan uutuus, tuli oletukseksi. Tallennusjärjestelmät, saavutukset ja verkkomoninpelaaminen kehittyivät patruunoista ja linkkikaapeleista. Häviämään jäi fyysinen lainaustalous: kasetin antaminen ystävälle, pelin lainaaminen viikonlopuksi, toisen ihmisen käsialan löytäminen kansilehdeltä vuosien päästä. Digitaaliset kirjastot ovat suurempia ja luotettavampia. Ne ovat myös enimmäkseen mahdottomia antaa pois.