Ennen älypuhelinta

Puhelu jalkakäytävältä

Motorolan insinööri Martin Cooper seisoi 3. huhtikuuta 1973 New Yorkin kadulla ja soitti puhelun käsipuhelimen prototyypillä. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1983, Motorola toi DynaTAC 8000X:n markkinoille. Se oli ensimmäinen kaupallisesti myyty käsimatkapuhelin, ja sen luvut kertovat, miten sitä käytettiin: noin 30 minuutin puheaika, noin 10 tunnin latausaika ja hinta US$3,995.

DynaTAC:illa ei selailtu. Omistajat käyttivät sitä toimitusten vahvistamiseen, asiakkaiden tavoittamiseen tapaamisten välissä ja joskus myös siihen, että heidät nähtiin käyttämässä sitä. Ennen käsilaitteita monet tutustuivat matkapuhelinliikenteeseen autopuhelimena, joka oli kiinnitetty kojelaudan alle, tai olkalaukkuun mahtuvana ”siirrettävänä” puhelimena. Puhelin kuului paikkaan tai ajoneuvoon; käsilaite teki siitä henkilökohtaisen.

Hakulaitteet, numerot ja muisti

1980- ja 1990-luvuilla hakulaitteet täyttivät aukon ihmisille, joiden piti olla tavoitettavissa mutta jotka eivät voineet perustella puhelinta. Hakulaite käski etsimään julkisen puhelimen. Käyttäjät kehittivät ystäviensä ja kollegoidensa kanssa lyhennettyjä numerokoodeja, tapa, joka ennakoi tekstiviestien tiivistettyä kieltä. Samaan aikaan ihmiset muistivat puhelinnumeroita kymmenittäin, koska puhelin itse muisti hyvin vähän ja paperinen osoitekirja jäi kotiin.

Yhdeksän näppäintä ja 160 merkkiä

3. joulukuuta 1992 insinööri Neil Papworth lähetti tietokoneelta matkapuhelimeen Yhdistyneessä kuningaskunnassa Vodafone-verkossa sanat ”Merry Christmas”. Sitä pidetään laajalti ensimmäisenä tekstiviestinä (SMS). Tekstiviestit rajoitettiin 160 merkkiin, luku liittyy Friedhelm Hillebrandin työhön GSM-standardeissa. Tämä raja yhdistettynä numeronäppäimistöihin synnytti uuden kirjoitetun murteen: lyhenteitä, pudotettuja vokaaleja ja luovaa välimerkkien käyttöä.

Kirjoittaminen tarkoitti sitä, että kirjainta varten piti painaa näppäintä useita kertoja, kunnes ennakoiva syöttö, kuten T9, antoi yhdellä painalluksella kokonaisia sanoja. Taito oli todellinen ja hyvin fyysinen: monet käyttäjät osasivat kirjoittaa katsomatta, peukalo löysi näppäimet tunnustelemalla taskussa tai koulupöydän alla.

"Lataisimme puhelimiamme kerran viikossa. Laturin kadottaminen ei ollut kriisi; kriisi oli, kun katosi sen henkilön puhelinnumero, josta pidit."

Muisto · kuvitteellinen kooste

Snap, liu'u ja Snake

Muotoilusta tuli persoonallisuutta. Motorolan vuonna 1996 lanseeraama StarTAC popularisoi kuorimallin, ja kuoren sulkeminen napsauttamalla muuttui tyydyttäväksi tavaksi lopettaa puhelu. Nokian vuoden 1997 malli 6110 toimitettiin Snake-pelillä, mikä toi puhelimiin ensimmäisen laajalti jaetun pelin. Vuonna 2000 julkaistu Nokia 3310 tuli tunnetuksi kestävyydestään, pitkästä akunkestosta ja vaihdettavista kuorista. Puhelinten rinnalla henkilökohtaiset digitaaliset avustajat, kuten vuonna 1996 lanseerattu PalmPilot, opettivat ihmisiä kirjoittamaan tyylitellyllä Graffiti-aakkostolla, ja 2000-luvun alun BlackBerry-laitteet tekivät sähköpostista jotain, mitä naputeltiin junassa.

Mitä perimme, mitä jätimme

Kun iPhone saapui vuonna 2007 ja kosketusnäytölliset älypuhelimet levisivät, suuri osa tästä galleriasta sulautui yhteen laitteeseen. SMS:n lyhyys muovasi pikaviestintää; ennakoiva teksti muuttui automaattiseksi korjaukseksi; emojit, jotka Shigetaka Kurita suunnitteli ensimmäisen kerran NTT Docomolle vuonna 1999, muodostivat maailmanlaajuisen sanaston. Tapa olla aina tavoitettavissa, joka myytiin aluksi luksuksena, muuttui odotukseksi.

Muut tavat hiipuivat: ulkomuistissa pidetyt numerot, viikon kestävät akut, käyttäjän vaihdettavissa olevat akut ja puhelin, jonka saattoi kokonaan laittaa pois käytöstä. Varhaiset puhelimet eivät olleet viisaampia kuin nykyiset; ne olivat yksinkertaisesti kapeampia. Niiden rajoitukset pakottivat tekemään valintoja, ja jotkut ihmiset kaipaavat sitä, että nuo valinnat tehtiin heidän puolestaan.