Digitaalisen historian korjaaminen

Turvallisuushuomautus. Tämä galleria kuvaa korjauksia ymmärtämisen vuoksi, ei ohjeina. Katodisädeputkinäytöt ja televisiot sekä monet virtalähteet voivat pitää vaarallisia jännitteitä pitkään irrottamisen jälkeenkin. Jos et ole koulutettu, vie tällaiset laitteet pätevän huoltoteknikon hoidettavaksi.

Ensimmäinen tunti menee tarkasteluun

Kokeneet restauroijat harvoin kytkevät uuden saapuneen koneen virtaa heti. He avaavat sen, valokuvaavat, haistavat ja etsivät vuosien jäljiltä syntyneitä hitaita vaurioita. Turpoava tai vuotava elektrolyyttikondensaattori, kuoriutunut varaparisto, hauras johto tai löysien ruuvien kolina voivat kukin muuttaa ensimmäisen virrankytkennän pysyväksi vahingoksi. Tässä vaiheessa malttaminen suojaa kotelon sisällä olevaa historiaa yhtä paljon kuin piirejä.

Tämä on korjaamisen osa, joka nykylaitteiden takia on useimmille ihmisille vieras. Liimatut kotelot ja integroidut akut vähentävät halua avata laitetta. Oikeus korjata -liikkeet sekä esimerkiksi iFixitin kaltaisten ryhmien julkaisemat korjausoppaat ovat osittain yrityksiä palauttaa tapa katsoa sisälle.

Yleisimmät ikääntymisvauriot

Jokaisella elektroniikan aikakaudella on omat ennustettavat vikansa. Kasettisoittimien ja levyasemien kumihihnat pehmenevät tervamaiseksi sotkuksi. Joidenkin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun laitteiden, muun muassa tiettyjen kämmenkonsolien, elektrolyyttikondensaattorit vuotavat elektrolyyttiä, joka syövyttää piirilevyn johdinradat. Emolevyille juotetut ladattavat sylinteriparistot, joita on esimerkiksi joissakin Amiga-malleissa, voivat vuotaa emäksistä nestettä lähellä oleviin komponentteihin. Pelikasettien nappiparistot tyhjenevät huomaamatta ja vievät mukanaan tallennetut pelit.

Myös muovit vanhenevat. Monet beesinväriset kotelot kellastuvat ajan myötä, muutos yhdistetään usein muovin bromattuihin palonestoaineisiin, jotka reagoivat valoon ja lämpöön. Jotkut omistajat käyttävät vetyperoksidikäsittelyjä, joita kutsutaan usein nimellä ”Retr0bright”, värin palauttamiseen. Tulokset voivat olla näyttäviä, mutta muovi saattaa muuttua hauraammaksi tai kellastua uudelleen, ja monet konservaattorit jättävät patinan mieluummin rauhaan.

Korjauspäiväkirjat

Nämä koosteet kuvaavat tyypillisiä restaurointeja. Avaa jokainen lukeaksesi työpöydän muistiinpanot.

Päiväkirja 01: Kasettisoitin, joka hidasti jokaista kappaletta

Dokumentoitu prosessi Moottori pyöri, mutta toisto oli hidas ja vaihteleva. Hihna oli kuluneet tahmeaksi renkaaksi. Jäämät poistettiin kiekoista isopropanolilla, sopivan pituinen ja levyinen uusi hihna asennettiin ja puristusrulla puhdistettiin. Nopeus tarkistettiin sitten vertailunauhaa vasten.

Muisto ”Omistaja kertoi, että soitin oli soittanut hänen hääkasettiaan joka vuosipäivä, kunnes se hidastui murinaksi.”

Päiväkirja 02: Emolevy vihreällä kulmalla

Dokumentoitu prosessi Juotettu ladattava paristo oli vuotanut. Paristo irrotettiin, emäksiset jäämät neutraloitiin laimealla hapolla, kuten laimennetulla valkoviinietikalla, ja levy puhdistettiin isopropanolilla. Katkenneet johdinradat yhdistettiin ohuella langalla. Jokainen vaihe valokuvattiin ja kirjattiin.

Päiväkirja 03: Kämmenkonsoli, jonka näytöllä on puuttuvia viivoja

Dokumentoitu prosessi Pystyviivat varhaisissa kämmen-LCD-näytöissä johtuvat usein näytön ja sen nauhakaapelin välisen liitännän vikaantumisesta. Liitoksen huolellinen uudelleenjuottaminen voi palauttaa viivat, mutta liian suuri lämpö voi tuhota näytön. Restauroija sopi omistajan kanssa etukäteen, että riski on hyväksyttävä.

Päiväkirja 04: Tietokone, jota ei koskaan kytketty virtaan

Dokumentoitu prosessi Joidenkin 1980-luvun tietokoneiden alkuperäiset virtalähteet, muun muassa tietyt Commodore 64 -laitteet, tunnetaan vikaantumisesta tavalla, joka voi lähettää piirilevylle liiallisen jännitteen. Tätä konetta testattiin vain nykyaikaisella, suojatulla korvaavalla virtalähteellä. Alkuperäinen säilytettiin, merkittiin ja talletettiin koneen mukana.

Säilyttäminen vai restaurointi?

Museot erottavat toisistaan esineen vakauttamisen ja sen palauttamisen toimintakuntoon. Molemmat ovat perusteltuja, ja ne vetävät eri suuntiin.

”Jokainen osa, jonka otan pois, menee merkittyyn pussiin. Viidenkymmenen vuoden päästä joku saattaa haluta tietää, mitä sisältä oikeasti löytyi.”

Muisto · kuvitteellinen kooste

Koneet, jotka yhä toimivat yleisölle

Jotkut laitokset pitävät toiminnan ylläpitämistä itsessään säilyttämisenä. The National Museum of Computing Bletchley Parkissa käyttää historiallisia järjestelmiä ja on rakentanut uudelleen koneita, kuten toimivan Colossuksen. Vapaaehtoiset Computer History Museumissa Kaliforniassa palauttivat IBM 1401 -järjestelmiä toimintakuntoon. Vintage Computer Federation järjestää festivaaleja, joilla omistajat esittelevät restauroituja koneita. Nämä hankkeet osoittavat, että laitteen pitäminen käynnissä säilyttää myös tiedon siitä, miten sitä käytettiin, eikä mikään näyttökaappi voi säilyttää sitä.

Rehellinen kuvaus

Arvokkain tapa, jonka restauroija voi omaksua, on dokumentointi: kuvat ennen ja jälkeen, luettelo vaihdetuista osista ja muistiinpanot epävarmuuksista. Restaurointi, joka peittää oman työnsä, saa koneen näyttämään vanhemmalta ja alkuperäisemmältä kuin se on. Restaurointi, joka kirjaa työnsä, antaa seuraavalle omistajalle ja seuraavalle historioitsijalle mahdollisuuden lukea esineen totuudenmukaisesti.